Perustelut
Oikaisuvaatimuksen tekijä on vaatinut oikaistavaksi HR-johtajan päätöstä ansionmenetyksen korvaamisesta (§ 44/3.10.2025). Oikaisuvaatimuksen tekijä katsoo, että päätös on lainvastainen.
Oikaisuvaatimuksen kohteena olevassa päätöksessä ansionmenetys on korvattu ajanjaksolta 1.3. - 13.6.2024, yhteensä 15 196,76 euroa. 14.6.2024 alkaen korvausta ansionmenetyksestä ei ole maksettu, sillä oikaisuvaatimuksen tekijällä ei ole ollut oikeutta harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston 10.6.2024 tekemän päätöksen johdosta.
Sosiaalityöntekijä on sosiaalihuollon laillistettu ammattihenkilö. Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia.
Oikaisuvaatimuksen tekijä vetoaa työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2021:95. Oikaisuvaatimuksen tekijä katsoo, että ratkaisu korostaa sitä, ettei työnantajalla ole harkintavaltaa poiketa pakottavan säännöksen sisällöstä eikä luoda uusia vähennysperusteita, ellei laissa ole siihen nimenomaista valtuutusta. Työtuomioistuimen ratkaisu ei sovellu nyt käsillä olevan tapauksen tarkasteluun. Kyseessä on käräjäoikeuden pyynnöstä annettu ratkaisu lausunto-asiaan työehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta. Työtuomioistuin ei ole ottanut kantaa asiassa kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain (jatkossa viranhaltijalaki) 45 §:n tulkintaan. Oikeuskäytäntöä tai oikeuskirjallisuutta ei ole olemassa, joka tukisi nyt käsillä olevan tapauksen ratkaisua oikaisuvaatimuksen tekijän katsomalla tavalla tai muutoinkaan auttaisi asian ratkaisemisessa.
Viranhaltijalain 45 §:n sanamuoto antaa mahdollisuuden myös oikeusvaatimuksen kohteena olevan päätöksen mukaiseen ratkaisuun. Lain sanamuodon mukainen tulkinta on selkeä, mutta lain soveltaminen yksittäiseen tilanteeseen tulee aina harkita, sillä ansionmenetyksen määrä on aina arvioitava kunkin tilanteen erityisten perusteiden mukaisesti. Oikaisuvaatimuksen tekijän tilanne on hyvin poikkeuksellinen sen johdosta, ettei hänellä ole ollut oikeutta harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia 14.6.2024 jälkeen. Huomioon on otettava se, että jos hän olisi jatkanut ammatinharjoittamista olisi hän syyllistynyt luvattomaan sosiaalihuollon ammattitoimen harjoittamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 50 § perusteella. Oikeuskäytännössä on ratkaisuja, joissa henkilö on harjoittanut sosiaali- tai terveydenhuollon ammattia ilman lupaa. Näissä tilanteissa mahdollisen rangaistuksen lisäksi henkilö on velvoitettu korvaamaan työnantajalle myös maksettu palkka (tunnetuin tapaus lienee ns. valelääkäri). On kohtuutonta, että henkilö lainvastaiseksi katsotun virkasuhteen päättämisen perusteella päätyisi tilanteeseen, jossa ansionmenetystä korvattaisiin myös siltä ajalta, jolloin hänellä ei ole ollut oikeutta harjoittaa ammattia.
Oikaisuvaatimuksen tekijä viittaa oikaisuvaatimuksessa Turun hallinto-oikeuden päätökseen 5.9.2025. Tämän osalta on todettava, ettei Satakunnan hyvinvointialue ole saanut Turun hallinto-oikeudelta ko. päätöstä.
Edellä mainitun perusteella oikaisuvaatimus on hylättävä.